Kaksi kulkuria puun alla odottamassa henkilöä, joka ei saavu, on teos jota pidetään odottamisen hiljaisuuden tragikoomisena klassikkona. Jota en ole koskaan nähnyt. Valokuvatorstain inspiroimana voisi itseään sivistääkseen hakea hyllyyn elokuvaversion kesäistä sadepäivää odottamaan. Sitä odotellessa…
Armeijassa tyypillistä oli kiire odottamaan. Jossakin vaiheessa kiire loppuu, ja jää vain aika. Odottavan aika. Suhteellista. Yhdeksän kuukautta, muutamia minuutteja – tai vuosia. Joillekin pitkä, toisille lyhyt. Kesää odotellessa syksyyn ehtinyt, odottava kuva. Ehkäpä jopa hieman surumielinen. Valokuvatorstaita.
Roomerin Sekalaiset 
Runollinen kuva, surullinenkin. Elämän syksy, kuolemaa odottaessa. Mutta menikö se eletty elämäkin vain odottaessa, odotellen että jotain suurempaa tapahtuisi? Jäikö elämä odotuksen suuren varjon alle, jäikö jäljelle vain pettymys ja tyhjyys?
Valokuvatorstaita sinullekin!
By: Tinde on 16 kesäkuun, 2011
at 12:53
Vaan jios ei vielä kuolemaa vaan auttajaa kävelylle…
By: pappilan mummo on 16 kesäkuun, 2011
at 16:49
Tämä on hieno kuva. Rytmiä ja sommitelmaa. Syväterävyys ja teleobjektiivi tuovat kuvaan mukavasti odotuksen tunteen kun henkilö katsoo kuvankatsoojaankin oletko se sinä joka tulet.
By: Helinä Hukka on 16 kesäkuun, 2011
at 19:51
Tyylikäs kuva, m/v eduksi
By: Ari on 16 kesäkuun, 2011
at 21:20
Tai ehkäpä kysymyksessä sittenkin on henkilö, jolla on vain liikunnalisia rajoitteita.
Takan rikas elämä ja nuppi yhä toimii täysillä. Kuva on kyllä kuvana erittäin hieno!
By: Sisko on 16 kesäkuun, 2011
at 22:27
Odotusta on monenlaista, ihmisen elämä tuntuu olevan joskus pelkkää sitä!
Mainio kirjoitus ja ajatuksia herättävä kuva.
By: Pankin talkkari on 17 kesäkuun, 2011
at 17:16
Hieno, puhutteleva kuva, kaikki elementit kohdallaan.
By: Taina on 17 kesäkuun, 2011
at 19:45
Kuva, joka puhuttelee lukijaa monella tavalla, on onnistunut.
Niin kuin tämä kuva.
By: susupetal on 18 kesäkuun, 2011
at 7:03