Kaksi kulkuria puun alla odottamassa henkilöä, joka ei saavu, on teos jota pidetään odottamisen hiljaisuuden tragikoomisena klassikkona. Jota en ole koskaan nähnyt. Valokuvatorstain inspiroimana voisi itseään sivistääkseen hakea hyllyyn elokuvaversion kesäistä sadepäivää odottamaan. Sitä odotellessa…
Armeijassa tyypillistä oli kiire odottamaan. Jossakin vaiheessa kiire loppuu, ja jää vain aika. Odottavan aika. Suhteellista. Yhdeksän kuukautta, muutamia minuutteja – tai vuosia. Joillekin pitkä, toisille lyhyt. Kesää odotellessa syksyyn ehtinyt, odottava kuva. Ehkäpä jopa hieman surumielinen. Valokuvatorstaita.
Runollinen kuva, surullinenkin. Elämän syksy, kuolemaa odottaessa. Mutta menikö se eletty elämäkin vain odottaessa, odotellen että jotain suurempaa tapahtuisi? Jäikö elämä odotuksen suuren varjon alle, jäikö jäljelle vain pettymys ja tyhjyys?
Valokuvatorstaita sinullekin!
Kirjoittanut Tinde | Julkaistu kesäkuu 16, 2011
klo 12:53
Vaan jios ei vielä kuolemaa vaan auttajaa kävelylle…
Kirjoittanut pappilan mummo | Julkaistu kesäkuu 16, 2011
klo 16:49
Tämä on hieno kuva. Rytmiä ja sommitelmaa. Syväterävyys ja teleobjektiivi tuovat kuvaan mukavasti odotuksen tunteen kun henkilö katsoo kuvankatsoojaankin oletko se sinä joka tulet.
Kirjoittanut Helinä Hukka | Julkaistu kesäkuu 16, 2011
klo 19:51
Tyylikäs kuva, m/v eduksi
Kirjoittanut Ari | Julkaistu kesäkuu 16, 2011
klo 21:20
Tai ehkäpä kysymyksessä sittenkin on henkilö, jolla on vain liikunnalisia rajoitteita.
Takan rikas elämä ja nuppi yhä toimii täysillä. Kuva on kyllä kuvana erittäin hieno!
Kirjoittanut Sisko | Julkaistu kesäkuu 16, 2011
klo 22:27
Odotusta on monenlaista, ihmisen elämä tuntuu olevan joskus pelkkää sitä!
Mainio kirjoitus ja ajatuksia herättävä kuva.
Kirjoittanut Pankin talkkari | Julkaistu kesäkuu 17, 2011
klo 17:16
Hieno, puhutteleva kuva, kaikki elementit kohdallaan.
Kirjoittanut Taina | Julkaistu kesäkuu 17, 2011
klo 19:45
Kuva, joka puhuttelee lukijaa monella tavalla, on onnistunut.
Niin kuin tämä kuva.
Kirjoittanut susupetal | Julkaistu kesäkuu 18, 2011
klo 7:03