eli valokuvatorstaita pitkähkön tauon jälkeen. Siis meikäläiseltä. Onhan niitä valokuvatorstaita pyörinyt varmaankin tauotta, mutta itse olen pyörinyt jossakin muualla. Liike on tärkeää. Eikun päämäärä. Eiku…  Verbaaliakrobatiassa olen tällä hetkellä trapetsilta pudonneella tasolla.

Teemana on tällä kertaa “kaksoisolentoni”, joten siitä ali, mistä aita on matalin – mutta teemasta yhdellä yli:

Ja eikö mitä. Minä olen uniikki. Kuten se muinainen lumihiutale. Ilman sitä “-ni” haastesanassa olisi tuo edellinen postaus ollut parempi. Vaikka yhtäläisyyksiä löytyy. Naamavärkkiä usein kun on verrattu petolinnun…    Kiitos siitä possessiivisuffiksista. Äidinkielenopettajalleni.