Tai ehkäpä kuitenkaan ei. Pont-and-shoot -kuvaajat voivat sivuuttaa tämän kirjoituksen sovinnolla. Kiitos.

Saattoi olla hieman provosoiva avaus – mutta tulipa moinen silti laitettua. Tämä postaus kuuluu sarjaan keskustelupalstoilla (glob) törmättyä höpinää… provosoitujat poistukaa. Provo? Aikaisemmin tähän blogiin törmänneet tuskin yllättyvät.

Valoitus pielessä? Tekisi mieleni sanoa, että useimmin kameran käyttöohjeeseen tutustuminen auttaisi, mutta koska allekirjoittanut itse ei ilman savua käyttöohjeeseen turvaudu, niin turhahan sitä on muiltakaan edellyttää. Ja tosiasiassa valtaosa kameroiden käyttöohjeista – siis ne, joihin itse olen tutustunut – ovat enemmän tai vähemmän kameran teknisten ominaisuuksien ja nappuloiden selvityksiä, ja varsin vajaavaisia sellaisia, kuin kuvausteknisiä oppaita.

Yli- tai alivaloitus on minulla itselläni ollut “ongelma” joskus vuonna orava. Se tämänkertainen oravan vuosi oli silloin, kun siirryn Plus-X:stä Tri-X:ään. Oikeammin ongelmani silloin oli kehitys – ei valoitus. Vuotta en muista, mutta aikaisempaa vuosituhatta elettiin. Tikitaaliaikana vastaavia “ongelmia” voisi tulla, jos ei ymmärrä mitä eroa on kuva-alan (matrix – tai jotain sellaista), keskustapainotteisen (center weighted) tai tarkennuspisteen (spot) valotusmittauksissa. Kameran kannalta. Kennon dynamiikan tai mittauspisteden geometrian tuntemus ei haittaa – mutta ilmankin pärjää vallan mainiosti. Kehityksen tilalla siinä tiku-taku-puolella käytetään yleisesti lontoolaista termiä post processing, tai kavereiden kesken PP. Ja rinnastin sen siis tähän, koska edellämainitut filmit eivät ole diafilmejä. Täh?

Mikään ei ole muuttunut. Pitää edelleen ymmärtää, onko etsimen näkymä kuva kohteesta, vaiko haluttu kohde, ja ylenpalttisen suuri määrä kaikkea taustalla näkyvää huttua, ja miten se etsimen näkymä suhtautuu kamerassa valittuun valotusmittaustapaan. Eli onko taustalla näkyvä huttu juuri se, minkä halutaan valottuvan “oikein”, vaiko jokin tietty etsimessä näkyvä yksityiskohta? Tuo “oikein” on lainausmerkkien sisällä siksi, koska oikeallisuus tässä aiheessa on kuten se mainittu kauneus – katsojan silmissä. Eli makuasia.

Jotta pystyisi sanomaan, että kamera yli- tai alivaloittaa, pitää pystyä tutkimaan histogrammitasoa valitun mittausalueen mukaan. Helppoa on katsella histogrammia, kun tutkaillaan koko kuvaa – hieman hankalempaa on todentaa kameran valoitusmittauksen oikeallisuus, kun käytössä on ollut jokin muu, kuin koko kuva-alan mittaus. Ja lisäksi pitäisi ymmärtää kennon tai käytettävän filmin dynaaminen alue. Digi- eli sensoripuolella kameran valmistajan kuvankäsittelyalgoritmit vaikuttavat jopa enemmän kuin analogia-aikana eri filmimerkit ja -tyypit. RAWilla tai ilman…. Voe mahotonta – etten sanois. Eihän tuota teknisesti eksakti inkinörtti sulata ensinkään.

Ja jos kohde on valkoinen kirkkaassa valossa taustan ollessa tumma, tai päinvastoin, niin — tämähän on ihan…

Kohteen mukaan valoitetaan – valoitusmittaria ei kai edes ammattilaiset nykyään käytä – paitsi studio-olosuhteissa, ja sekin on vain brassailua. Oleellista on kohteen valoitus. Kamera ei ole ajatuksenlukija. Kuvaaja yli- tai alivaloittaa.

Onko se valottaa vai valoittaa? Perskeles, exposure anyway. Mutta kuitenkin: älä syytä kameraa…