Projekti. Sivuprojekti. Toinen, tai kuinka mones lienee. Väliäkö hällä. Kuuluu todennäköisemmin niihin projekteihin, jotka eivät koskaan valmistu. Eli eihän siinä tapauksessa kyseessä ole projekti. Tuo oli täysin turhaa höpinää, mutta sisäpiirin takia pakkko mainita. Tulee muuten palautetta.

Kun kuvaa mitä sattuu ja milloin sattuu, niin otokset alkavat helposti toistaa itseään. Ainakin allekirjoittaneen osalta. Oman inspiraation, perspiraation tai intonaation takia tulee joskus kehiteltyä kuvausprojekti, joka noudattaa jotakin teemaa. Hetken lapsena sellaiset jaksaa innostaa. Hetken. Yksi kuvaprojekti on ollut käynnissä muutaman vuoden – ja jatkunee vielä joitakin vuosia, mutta sattumalta linssipinon eteen osuvat tiput antoivat pari vaihtoehtoista uutta projekti-ideaa. Eli taällä kertaa lintumaailmasta.

Edellisessä postauksessa esiintyi laulujoutsen ja koskikara, eli Suomi ja Norja. Tällä kertaa kuvallisen ilmaisun kohteena on Ruotsi. Kuva ei sellaisenaan vielä minulle kelpaa, parempi tarvitaan, mutta pistän tähän ukaasin itselleni: parempi kuva otettava! Siis sellainen, jossa kohde, tausta ja muu on paremmin paikallaan. Kokonaisuus ratkaisee. Tämä ei vielä kelpaa.

Mustan otuksen kuvaaminen väärästä suunnasta tulevassa valossa on hankalaa. Tai oikeastaan melkein aina hankalaa. Jollei voi käyttää apuvälineitä. Valon heijastamiseen tai lisävaloksi. Ja kun sohii kameraan kiinnitetyllä tötteröllä parin kymmenen metrin päässä risukossa pomppivaa tipua, ei siinä oikein reflektorit tai fillit auta. Meikäläisen motoriikalla.

Kohde oli hieman kaukana käsivaralta kuvattavaksi, ja tausta on hieman häiritsevä. Toisaalta tipu istuu nätisti hyvällä oksantyngällä, ja silpominen rajoittuu nokkaan. Eli melkein, mutta ei.