Yleisvalokuvausta hieman vakavammin harrastava haluaa usein “keikkoja” juhlatilaisuuksista. Yleisimmin puskaradiomarkkinointi harrastelijapohjalta toimiessa tarkoittaa joko sukujuhlia tai tapahtumia ystäväpiirissä. Ja mikäs siinä. Mikä ettei. Eikun kamat kantoon ja täysillä päin. Synttärit, häät tai hautajaiset – sinne vaan. Mutta harkintaa matkaan tilaisuuden mukaan.

Pelisäännöt tapahtumissa ovat erilaiset, ja “asiakkaan” – maksavan tai ei – odotukset ovat niin ikään erilaiset. Toisissa tilaisuuksissa epäonnistunut otos annetaan anteeksi – toisissa ei. Jos synttäreillä jää mamma kuvaamatta kynttilöitä puhallettaessa, ei se välttämättä ole katastrofi, mutta jos sormusten vaihto toisaalla jää tallentamatta, saattaa asiakas olla varsin tyytymätön. Kymmeniä vuosia – tai ainakin avioeroon asti

Joissakin tapahtumissa kuvaaja voi paparazzimaisesti pyöriä yleisön jaloissa – toisissa täytyy kuvat saada otettua mahdollisimman huomaamattomasti. Ja pitäisi vielä ymmärtää halutaanko tilaisuus tallentaa dokumentinomaisesti, vaiko luotetaanko kuvaajan “ammattitaitoon”. Asiakas on oikeassa – myös jälkikäteen. Kun se perskeles maksaa laskun… Toivottavasti.

Ja taas se pihvi? -Tulihan tuossa jo vinkkiä. Minä en rautalankaa enempää väännä. Menee poikki.