Hr1 1021, tuttavallisemmin Ukko-Pekka, matkasi Turusta Pasilaan torstaina 24.4.2008.
En tiedä oliko kyseessä enemmän pikkupojan ihastus isoihin teknisiin vempaimiin, kuin Ahon Rautatiessä kuvattu uteliaisuus, mutta olihan sitä pakko raahautua radan varteen katsomaan veteraanin kotimatkaa. Eipä sitä moisia enää nykyään kovin usein näe. Ainakaan liikkeessä. Paikallisella asemalla näky keräsi sen verran paljon kiinnostusta, että kameraa ulkoiluttavana henkilönä visiitti tuloradan varrelle oli dokumentointitarkoituksiin oikeaksi osunut ratkaisu.
Nostalgisen vaikuttava ilmestys. Oli kuulemma ollut luotettava peli – ainakin joihinkin Italian ihmeisiin verrattuna. Kotimaista osaamista vuosikymmenten takaa pikavisiitillä nykyajassa. Kuvassa vetreä viiskymppinen, eli sarjan viimeinen.
UPEUTTA! Aivan kaikkinensa.
Voimaa, kauneutta, jylhyyttä, ylevyyttä..
Jostain ihmeen syystä yhdistyy höyryveturi mielessäni aina intiaaneihin ja preeriaan:)
Ja vaikka villiä länttä enää ole ei…
niin kiitos minussa herättämästäsi mielikuvamatkasta.
Ja kuvaajanahan olet edelleen mitä taidokkain. Kerrataan nyt sitten sitäkin vielä:)
Kirkoittanut: Mirum aika: huhtikuu 25, 2008
klo 14:37
Jos olisin tiennyt tästä, olisin ollut takuulla asemalla kuvaamassa.
Kirkoittanut: Ari aika: huhtikuu 25, 2008
klo 15:29
Nopeus 110km/h Paino 140tn täydessä lastissa.
Joku muukin oli nähnyt tämän ilmestyksen. Oli kai paossa kun sen kotia Pasilassa rempattiin.
Kirkoittanut: Oh-show-tah hoi-ne-n aika: huhtikuu 25, 2008
klo 19:07
Komea puuskuttaja. Pikkupoikana näin tällaisen tositoimissa Ylivieskan ratapihalla vielä käytössä.
Kirkoittanut: Pekka aika: huhtikuu 26, 2008
klo 6:37
@mirum – jos se syy löytyisi Hollywodin tuotoksista?
@Ari – Minäkin kuulin ihan sattumalta. Taisi olla vähemmän markkinoitu tapaus.
@Oh-show-tah-hoi-ne-n – Jep, evakosta kotimatkalla.
@Pekka – Yritin itsekin muistella, olenko nähnyt joskus muinoin. Todennäköisesti, mutta en vaan muista…
Kirkoittanut: roomeri aika: huhtikuu 26, 2008
klo 9:43
kyllä on komea .
Kirkoittanut: sole aika: huhtikuu 27, 2008
klo 22:32