Vettä ja räntää vuorotellen. Ja muutenkin harmaata. Metsään meni tämäkin suunniteltu aktiiviviikonloppu. Hyvä niin – millä tahansa tekosyyllä noita ikävämpiä syysaskareita lykkää. Mielellään seuraavaan syksyyn. Ja sää on aina hyvä syy. Melkein mihin tahansa, ja mikä sää tahansa. Siispä nappasin kamera kainaloon, ja pakenin paikalta. Ajattelin, että kyllä sitä jotain puolikiinnostavaa kuvattavaa jostain silmiin osuu.

Jälkeenpäin voisi todeta, että olisi ehkä kannattanut ajatella hieman ennen kuin toimii. Tai ainakin kääntää auton nokka kaupungin suuntaan, keli kun oli mitä oli. Tai vaihtaa vaatetusta. Mutta ei. Pyhäpatiinit jalassa, kovat kaulassa, mutta alitajuisesti rattia tuli veivattua kyliltä poispäin.

Ja sitten silmiin osui jotakin mielenkiintoista. Eikun auto parkkiin ja katsomaan lähemmin. Huonosti toimivat saappaiden korvikkeina tuollaiset pikkuiset nahkakengät, mutta nyt ne sopivat jalkaan paremmin. Oletan. Kyllä ne varmaan kevääksi kuivuvat. Onneksi sentään housut pysyivät kuivina. Polvien yläpuolelta.