Nuohooja poikkesi. Tämä kestorusketuksella varustettu ammattimies vietti torpalla aikaa vartin, jonka aikana liiasta noesta puhdistui pari hormia, takka ja kiuas. Muistoksi jäi sanomalehteen käärittyjä tuhka- ja nokinyyttejä, sekä 38 €:n lasku.

Nuohoojan poistuttua sain äkillisen tarmonpuuskan, hyppäsin patonkimaan motorisoituun nojatuoliin, ja suunnistin katsastuskonttorille. Ajattelin, että menköön nyt lakisääteisille pakkokuluille koko aamupäivä.

Katsastukonttorilla vierähti aikaa niin ikään vartin verran, rahaa kului 71 €, ja muistoksi jäi uusi leima rekisteriotteeseen.

DNA:n mainosta lainatakseni – elämä on. Kuitenkin vähän tökkii. Vähemmän se nuohoojan käynti – siitä sai sentään rahalleen vastineeksi jotakin konkreettista. Ja sitä vuosittaista kustannusta voi tarvittaessa jopa pienentää. Katsastuksen osalta tilanne on erilainen. Kallista, ja vaikkei katsastusmonopolia enää olekaan, ei myöskään hintakilpailua. Eipä taida rutinat auttaa. Vaan ei se minua häiritse. Rutisen silti. Rrrrrkeles.