Ostakaa, ostakaa – Pannaan tosta herralle pinkka kopiopaperia, ja nippu luentolehtiöitä. Näin halvalla sitä ei ole paperia sutattu aikoihin – ja kassillinen muistilappuja. Eikä siinä vielä kaikki. Tuosta kyytiin vielä toinen mokoma. Koko nippu nyt kympillä kotiin… Ja tuosta rouvalle vielä samanlainen satsi kyytipojaksi….

Ostakaa, ostakaa – Pistetään tuosta nippu megapikseleitä pakettiin, ja jos ei riitä, niin laitetaan vielä tuplasti lisää. Ja mukaan vielä live-viewtä ja uusia esiohjelmoituja kuvaustiloja, sekä kaikelaisia valikoita ja tärinöitä…

Pitäisiköhän uusia kamera. Pitäisi. Kun se nykyinen on niin rajoittava. Pikseleitäkin on vain reilut kuusi miljoonaa. Tosin valtaosa kuvista, joita otan, jää pelkästään tietokoneen ruudulta katsottavaksi, ja siihen riittäisi vallan mainiosti yhden megan kamera. Ja ne uudet hienot ominaisuudet, jota kameroihin tulee jatkuvalla syötöllä – varmaan mukavia, mutta en kyllä käytä mitään nykyisenkään kameran esiohjelmoituja hienouksia. Tuskinpa käyttäisin jatkossakaan, vaikka niitä olisi enemmän.

Mutta ne pikselit. Isoihin tulostuksiin tarvitaan enemmän pikseleitä, kuin ne kuusi megaa. Ja antaa isompi pikselimäärä enemmän pelivaraa rajauksiin jälkeenpäin.

Tuo 6M on riittänyt toistaiseksi valtavan mainiosti A0 kokoisiin tulosteisiin, joita koko kuvausharrastukseni aikana olen teettänyt kokonaista kaksi kappaletta. Kyllähän niitä läheltä tirkistellessä voi tarkkuudesta kritisoida, mutta kun ottaa pari askelta etäisyyttä, niin tilanne on jo aivan toinen. Enkä oikeastaan usko, että minulla kovin usein tulee tarvetta moisiin tulostuksiin. 20×30 paperikuvissa kuvan laatuun on vaikuttanut tulostustekniikka, ei pikseleitten kesken loppuminen. Ja melkein yhden käden varpailla on laskettavissa nekin kerrat, kun olen mainitun kokoisia kuvia tilannut.

Mutta se sommittelun ja rajauksien mahdollisuudet jälkikäsittelyssä? Puristit nyt tietysti sanoisivat, että sommittelu tulee tehdä kuvaa otettaessa, ei jälkikäsittelyssä, mutta aina ei kuvaa pääse ottamaan halutusta paikasta ja rajaukseen jälkikäteen on tarvetta. Pikselimäärän kasvaessa pelivaraa tulee luonnollisesti enemmän, mutta ei niin paljon kuin lukuarvot ensisilmäyksellä antavat ymmärtää. Paitsi jos osaa ajatella neliöllisesti, eikä haksahda siihen, että 12 megapikseliä on kaksi kertaa niin iso kuva kuin 6 megapikseliä. Onhan se toki sitä, mutta pinta-alana. Mahtaisiko tuo alla oleva kuvatus havainnollistaa. Tuskin, mutta siellä se silti on.

Kohinan käsittely uusissa kamerasukupolvissa on tyypillisesti parempi, kuin edeltäjissä, ja kuvaprosessointialgoritmit kehittyvät, mutta niitä argumentteja ei juuri markkinoinnissa näy. Hyvä niin. En niistä mitään ymmärrä kuitenkaan. Eikä kohina nyt mikään ongelma ole nykyisessäkään kamerassani.

Ja sitten se pihvi. Minulla ei ole mitään järkisyytä hankkia uutta kameraa. Mutta mitä sitten. Pikkupoika haluaa uuden lelun. Tahtoo! Se on vähän kuin auton vaihto. Ei järjellä, vaan tunteella. Ja mikä ettei. Mutta miksi uuden lelun hankkimista yrittää perustella itselleen joillakin muilla syillä kuin puhtaalla halulla?